Jäähyväiset

Tein siis tänne elämäni ihka ensimmäistä blogia äidinkielen mediakurssista. Olen oppinut hurjasti erilaisista medioista ja asioista joita en ole tullut edes ajatelleeksi. Olen oppinut myös kirjoittamaan omia blogitekstejä. Arvostelukykyni on kohentunut ja  suomenkieli parantunut huomattavasti. Olen oppinut kirjoittamaan myös eri tekstilajeja, kuten kolumnin. Kurssi oli opettava ja antoisa. Suosittelen !
  Tämä taitaakin olla viimeisin postaus tässä blogissa. Ehkä tapaamme vielä ;)

Akun haastattelu

Aku Hirviniemen haastattelu 
 Koska valmistuit lukiosta?  – Mähän valmistuin 2002. Voikse pitää paikkansa? Mä oon -83 syntyny. Alotin teatterikoulun samana vuonna ku valmistuin lukiosta.

 Mitä aineita kirjoitit ylioppilas kirjoituksissa ja miten? – Yhen L:n kirjotin äidinkielestä. Sitten mä kirjotin realista E:n tai M:n, tätä en muista. Ruotsista kirjotin E:n. Kirjotin myös englannin ja saksan, joista molemmista C:n. Että keskiverto M:n paperit.

Kuvassa Aku Hirviniemi
kuva: Riina Väänänen

Lempi aineet/ inhokit?  – Äidinkieli oli ehdottomasti mun lempiaine, innostuin siitä vasta yläasteella ainekirjoittamisen muodossa. Ei mulla ollut mitään sellaisia aineita joita olisin täysin vihannut, mutta liikunnasta en ole koskaan pitänyt kouluaineena. Biologia oli jossain vaiheessa aika vaikeeta sitten kun alettiin menemään johonkin soluhommiin, en nyt sanoisi sitäkään inhokkiaineeksi, se vaati vain enemmän keskittymistä.

 Lempi opettaja?  -Löfbergin Erkki, koska hän antoi rakentavaa kritiikkiä ja motivoi kirjoittamaan paremmin toinen opettaja josta pidin oli Keräsen Ritva, pääasiassa opetti uskontoa, mutta taisi opettaa myös filosofiaa ja psykologiaa hänellä oli aina hirveän hauskoja tarinoita.

 Tanssitko vanhojen tanssit?  -Tanssin

 Mitä pidit kouluruoasta? - Ei mulla siitä hirveesti valittamista oo, se on ollu sellasta perus settiä. Hyvin olen hengissä vaikka olen syönyt!

Mikä olit penkkareissa? - Olin vain joku popliini takkinen, en jaksanut kauheesti panostaa, oli mulla joku kikkara peruukkikin päässä

 Mitä kaipaat lukioajoilta? - Oikeesti kaipaan säännöllisyyttä, sellaista: ”mene sinne ja situ alas”

 Mitä et kaipaa ollenkaan lukioajoilta? - Toisaalta samoja asioita mitä kaipaankin.

 Miksi valitsit juuri riihimäen lukion? - Koska mä asun Riihimäellä.

 Tiesitkö jo yläasteella kun hait Riihimäen lukioon, että sinusta tulee näyttelijä? - Joo, kyllä mä varmaan koska harrastin teatteria jo silloin. Kyllä mä sen jo lukiossa viimeistään tiesin.

 Mikä on paras muistosi lukiosta? - Eihän tohon nyt voi vastata mitään!  Kyllähän se sillä tavalla oli ikimuistoista aikaa, sellaisia pieniä välähdyksiä, ei ole mitään yksittäistä parasta muistoa. Sain pitää jostain syystä lakkiaisissa sen puheen niin tein siitä vähän humoristisemman.

Onko antaa jotain neuvoja tämän hetken lukiolaisille? - Nauttikaa kun vielä voitte ja hetken aikaa olette turvassa.

TÄYNNÄ ELÄMÄÄ

Olimme katsomassa koulun kanssa näytelmää Täynnä elämää. Esitys kertoi Razzia -nimisestä punkbändistä, joka aloitti toimintansa 70-luvulla. Eniten näytelmässä kuitenkin muisteltiin laulaja Jyri Honkavaaraa. Kaksi taitavaa miestä soittivat äänitehosteet ja biisit lavalla samaan aikaan kun näyttelivät. Esitys oli ihan hyvä, mutta kaikki asiat eivät auenneet, koska en itse tunne kyseisen bändin historiaa yhtään. Mutta rakenne koko esityksessä oli hyvä ja toimiva (:

Vierailu mainostoimistossa

Kuva mainostoimiston vessojen ovista.

Kävimme maanantaina vierailemassa Helsingissä mainostoimisto Zeelandissa (http://zeeland.fi/). Siellä meille kerrottiin mitä mainosalan työnkuvaan kuuluu. Vierailu oli mielestäni mielenkiintoinen, sillä asiasta tuli ilmi paljon kaikkea uutta. Yhden mainoksen takana on suuri joukko ihmisiä suunnittelemassa ja kokoomassa mainoksia. Zeeland tekee mainoksia televisioon, lehtiin, radioon ja moniin muihinkin medioihin.


kuva: Ella Uppman

Vierailu Yle Hämeessa

Ennen pääsiäistä kävimme Hämeenlinnassa Yle Hämeen toimituksessa. Tapasimme Eero Hyvösen, joka toimii Yle Hämeellä päällikkönä. Hän kertoi meille, mitä hänen työnkuvaan kuuluu ja mitä Ylellä yleisesti tapahtuu. Saimme seurata myös radio- ja uutislähetystä paikanpäältä ja kuulla uutispäällikön ja leikkaajan työnkuvasta.

kuva: Ella Uppman

Kaksi Vihtoria ja Klaara

Parisen viikkoa taaksepäin sain sijaisuuden kampaajana Riihimäen Teatterista. Päivääkään en ole tehnyt kampaajan hommia, mutta paikan sain Riihimäen Nuorisoteatterin puolesta. Teatterilta kuulin, että menen sijaistamaan kaveriani, joka auttoi näyttelijöitä peruukkien ja tiukkojen vaatteiden vaihtojen kanssa. Näytelmä, jossa työskentelin oli nimeltään Kaksi Vihtoria ja Klaara.
  Torstaina olin katsomassa kyseisen näytelmän. 1930-luvulle sijoittuva näytelmä sai ihmiset ulvomaan naurusta katsomossa. Vitsit olivat toimivia ja iskivät selvästi yleisöön.
  Vihtorilla on oma yritys, jota hän jää ''hoitamaan'' kesän ajaksi, kun hänen vaimonsa Klaara lähtee kesähuvilalle lomailemaan. Vihtori on onnensa kukkuloilla ja törmää vanhaan opiskelukaveriinsa, Vihtori Hiltuseen. Tämä Vihtori on tullut kaupunkiin hoitamaan avioeroasiansa kuntoon ja menemään uusiin naimisiin. Vihtorit lähtevät kaupungille huvittelemaan ja rellestämään ravintolaan. Ravintolasta on suora radiolähetys ympäri Suomen. Hiltunen kertoo juovuksissa radiossa, kuinka aikoo ottaa avioeron ja mennä uusiin naimisiin. Tässä kohtaa kertoja astuu lavalle ja kertoo, että Klaara kesähuvilallaan kylpee radiota kuunnellen. Klaara astuu näyttämölle kylpyammeen kera, riisuu kylpytakin, jonka alta paljastuu läskipukuun sonnustautunut näyttelijä. Klaara kuuntelee kylpiessään radiota ja luulee, että hänen oma Vihtorinsa puhuu radiossa avioerosta ja soppa on syntynyt. Samaan aikaan Klaaran ja Vihtorin tytär Hilkka on rakastunut Vihtorin yrityksen työntekijään, Herra Hokkaseen ja he yrittävät mennä naimisiin vasten vanhempien tahtoa.
  Hahmot ovat hyvin kärjistettyjä ja näyttelijäsuoritukset hyviä. Herra Hokkasen rooli on akuankkamainen ja puvustukseenkin on tuotu punainen rusetti kaulaan. Klaara heiluu näyttämöllä kaulin kädessä käskien Vihtoria. Loppua kohden kaulimen koko suurenee. Vihtori on Klaaralle lauhkea kuin lammas, mutta muille kova rehentelijä. Hilkka on aika omapäinen, eikä välitä vanhempiensa käskyistä. Näiden roolien lisäksi näyttelijöillä oli muitakin rooleja.
  Esityksen huumori perustuu suurimmaksi osin liioitteluun ja kärjistelyyn. Tämän huomaa esimerkiksi äänisuunnittelusta, joka on liioiteltu ja tuo mieleen Aku Ankan äänitehosteet. Äänet menevät näyttelijöiden liikkeiden mukaisesti. Kun Hokkanen vetää punaisesta rusetistaan, kaiuttimista kajahtaa tööt. Tämä toi kuitenkin hauskaa huumoria näytelmään ja näyttelijät suoriutuivat hienosti vaikeiden äänien toteuttamisesta.
  Lavasteet olivat liikkuvia ja vaihtelivat kohtauksien mukaisesti, joka toi lisää liikkuvuutta näytelmään. Valosuunnittelu oli hieno ja toimiva.
  Pidin eniten musiikkinumeroista ja koreografioista. Kohtaukset olivat hienoja ja loivat vastapainoa huvittavalle näytelmälle. Mieleeni jäi kuitenkin kohtaus, jossa näyttelijä improvisoi satuja päästään ja vastanäyttelijän tuli kysyä kysymys päästä keksittyyn tarinaan liittyen.
  Esitys oli viihdyttävä ja nautin joka sekunnista :)

Vierailu Aamupostiin

Oltiin vierailemassa aamupostissa. Ennen aamupostiin menoa arvostelimme vanhoja aamuposteja plussilla ja miinuksilla, että mikä juttu kiinnosti ja mikä ei. Paikan päällä sitten esittelimme arvostellut aamupostit ja kerroimme mikä nuoria kiinnostaa. Eniten kiinnosti nuoriin liittyvät asiat ja vähiten uutiset ulkomaista :D Teimme tunnilla myös juttuideoita aamupostiin ja veimme ne paikan päälle. Aamupostissa saimme ottaa osaa aamupalaveriin. Kerroimme myös omista lukutottumuksistamme ja ilmeni, että iltasanomat kiinnostavat eniten. Itse en lue lehtiä enkä seuraa uutisia, joka ihmetytti aamupostin väkeä :D

kuva: Ella Uppman